Vuorovaikutusvastuu
Olen suurimman osan työssäoloajastani ollut vaikuttaja-ammatissa. Siis tehtävissä joissa tehtävänä on vaikuttaa. Ainakin pari asiaa olen oppinut. Vaikuttaja-ammateissa esimerkiksi myyjänä, esimiehenä, johtajana tai vaikka sitten päätoimittajana sanoman perustelija on vastuussa vuorovaikutuksen syntymisestä. Vastuu sanoman oikeanlaisesta perillemenosta on vaikutukseen pyrkivällä.
Yrittäminen on kovaa työtä. Yrittäminen ei kuitenkaan ole vain yrittämistä vaan todellista vaikuttamista omaan ja ympäristön, usein myös jopa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Tätä vaikuttamista ja vastuun ottamista omiin käsiin yhteiskunta pyrkii julkisen vallan informaation mukaan monin keinoin lisäämään.
Tuloksia odotellessa se toinen oppimani asia: selittäjä on aina heikoilla.
Kun työnteko oli ennen lähes symboli hyvinvoinnille ja synonyymi ahkeruudelle on sittemmin keksitty sille hyvinkin negatiivisia ilmaisuja, kuten työuupumus, työmasennus ja pätkätyö.
Onko oman työn valittamisesta tullut rituaali?
Kaadetaanko kaikki omat ongelmat ja vaikeudet likasankoon jonka kyljessä lukee työ?
Norsun muisti on kuuleman mukaan pitkä. Ihmisen muisti on sopivasti valikoiva ja äärettömän lyhyt, se muistaa usein vain itselle edulliset asiat. Missä nuo työn tekemiseen liittyvät nykyään käytettävät negatiiviset ilmaisut silloin olivat kun työtä vielä arvostettiin työnä?
Vuorovaikutusvastuu toimii näinkin päin.
Pauli Vuorio